Huomasin tässä päivänä muuanna: Mun koirat ovat ehdollistuneet ääneen, joka tulee tietokoneesta kun sen sammuttaa...  Eli se on niille merkkinä, että mamma nostaa ahterinsa työtuolista ja lähtee niiden kanssa lenkille... Molemmat nousivat syvästä unesta olohuoneesta ja tulivat makkarin ovelle heiluttamaan häntää!

No, me tosiaan lähdettiin lenkille ja oli tarkoitus olla vain reilu tunti, kun mun piti loppuilta keskittyä työhakemusten kirjoitteluun. Päätin käydä tarkistamassa yhden polun, jonka alun olin huomannut joku aika sitten iltalenkillä ja yllättäen tää polku oikaisikin peltojen poikki meidän Takamaan reitille! Tuonne kun joutuu normaalisti kävelemään 3km suoraa tylsää kävelytietä edestakaisin, niin tämä oikopolku oli oikea löytö. Lisää paljastuksia: Menen usein autolla tuonne Takamaan lenkille, kun en viitsi kävellä sitä kävelytie pätkää... Lenkillä hurahtikin sitten reilut kaksi tuntia, eli se niistä hakemusten kirjoitteluista sitten tältä illalta. Pidin mennessä molempia koiria irti, kun olivat niin keskittyneitä hajujen tarkistamiseen ja merkkaukseen. Parit tuijottelut sain lopetettua kieltämällä, sadasosa sekunnin päästä ne olisivat johtaneet armottomaan takaa-ajo leikkiin tai painimiseen. Takaisintullessa sitten Merri sai tyytyä hihnassa oloon. Kotiin tultua Merri sai hengähtää puolisen tuntia, ennenkuin Peetu otti sen seuraksi juoksulenkille. Jos jostain sain tänään hyvän omantunnon, niin sitten ainakin koirien ulkoilutuksesta. Ehkä se vähän korvaa huonoa omaatuntoa muista tekemättömistä asioista....