Huomasin tässä päivänä muuanna: Mun koirat ovat ehdollistuneet ääneen, joka tulee tietokoneesta kun sen sammuttaa... Eli
se on niille merkkinä, että mamma nostaa ahterinsa työtuolista ja
lähtee niiden kanssa lenkille... Molemmat nousivat syvästä unesta
olohuoneesta ja tulivat makkarin ovelle heiluttamaan häntää!
No, me tosiaan lähdettiin lenkille ja oli tarkoitus olla vain reilu
tunti, kun mun piti loppuilta keskittyä työhakemusten kirjoitteluun.
Päätin käydä tarkistamassa yhden polun, jonka alun olin huomannut joku
aika sitten iltalenkillä ja yllättäen tää polku oikaisikin peltojen
poikki meidän Takamaan reitille! Tuonne kun joutuu normaalisti
kävelemään 3km suoraa tylsää kävelytietä edestakaisin, niin tämä
oikopolku oli oikea löytö. Lisää paljastuksia: Menen usein autolla tuonne Takamaan lenkille, kun en viitsi kävellä sitä kävelytie pätkää... Lenkillä
hurahtikin sitten reilut kaksi tuntia, eli se niistä hakemusten
kirjoitteluista sitten tältä illalta. Pidin mennessä molempia koiria
irti, kun olivat niin keskittyneitä hajujen tarkistamiseen ja
merkkaukseen. Parit tuijottelut sain lopetettua kieltämällä, sadasosa
sekunnin päästä ne olisivat johtaneet armottomaan takaa-ajo leikkiin
tai painimiseen. Takaisintullessa sitten Merri sai tyytyä hihnassa
oloon. Kotiin tultua Merri sai hengähtää puolisen tuntia, ennenkuin
Peetu otti sen seuraksi juoksulenkille. Jos jostain sain tänään hyvän
omantunnon, niin sitten ainakin koirien ulkoilutuksesta. Ehkä se vähän
korvaa huonoa omaatuntoa muista tekemättömistä asioista....
maanantai, 20. helmikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.