Tänään oli mahtava aurinkoinen pakkaspäivä ja tehtiin koirien kanssa pitkä lenkki jo päivällä, kun oli kerrankin mahdollisuus. Tähän väliin tulisi niitä hienoja kuvia lumileikeistä ja kepin kiskonnasta jos olisi se digikamera...

Alkulenkistä otin Serin kanssa vähän tottista, ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen. Eikä aloitettu sen helpommasta kuin idioottiringistä... Kyllä meinasi sydän pakahtua ylpeydestä, on se Seri sen verran pätevä. Seri oli aivan tohkeissaan, kun pääsi hommiin ja hyvin oli nämä jäävät liikkeet muistissa. Nyt alkaa selkä olemaan siinä kunnossa, että voisin aloittaa säännöllisen toko-treenauksen, kun ei tarvitse pelätä, että kivut vaikuttaisivat suoritukseen. Kisojakin olisi kiva suunnitella vaikka loppuvuoteen, kun uskaltaa taas hypyttää Seriä. AVO:n liikkeet Serillä pitäisi olla selkäytimessä, ainakin pienen muistuttelun jälkeen. Tärkeintä tosin tää treenaus olisi Serin mielenterveyden kannalta, välillä on niin surkean näköinen kun Merrin kanssa lähdetään treenirepun kanssa pihalle. Häiriöinä tälläkertaa liuta hiihtäviä koululaisia ja kalastajamies.

Serin treenin jälkeen tehtiin varsinainen lenkki, kun en osaa heti orientoitua Merri-vaihteelle. Nää kaksi on kuitenkin niin erilaisia koulutettavia, että vaatii hieman keskittymistä siirtyä tavasta toiseen. Poljin lisää uutta polkua Veittolan taakse, kun oli lumilahkeelliset housut jalassa ja sain jatkettua erään kallion laelle saakka, josta oli tosi komeat maisemat pitkälle. Meillä lenkkeillään niin, että toinen koirista on aina kiinni ja toinen vapaana vuoronperään. Serin selkä kestää jo normaalia lenkkeilyä, mutta ei revittelyä. Muutaman kerran on päässyt riekkumaan niin, että selkä on ollut seuraavana päivänä jumissa ja kipeän oloinen. Onneksi kipulääkettä on tarvittu vain pari kertaa leikkauksen jälkeen. Noilla kahdella menee vääjäämättä painileikiksi jos molemmat ovat vapaana...

Takaisin tullessa oli sitten Merrin vuoro tottistella jäällä. Merrillä ei voi vielä ottaa noita jääviä liikkeitä peräjälkeen, sekoittaa istumaan ja seisomaan jäämisen (musta tuntuu että ei vielä oikeasti ymmärrä seiso-käskyn merkitystä....), maahan jääminen tosin sujuisi varmasti jo jommankumman kanssa. Nyt treenattiin kuitenkin sivulle tulemista oikeaan kohtaan ja ihan hyvin meni. Hiihtävät lapset eivät häirinneet, kalastajamies oli jo häipynyt.