Tänään oli mahtava aurinkoinen pakkaspäivä ja tehtiin koirien kanssa
pitkä lenkki jo päivällä, kun oli kerrankin mahdollisuus. Tähän väliin
tulisi niitä hienoja kuvia lumileikeistä ja kepin kiskonnasta jos olisi
se digikamera...
Alkulenkistä otin Serin kanssa vähän tottista, ensimmäistä kertaa
varmaan vuoteen. Eikä aloitettu sen helpommasta kuin
idioottiringistä... Kyllä meinasi sydän pakahtua ylpeydestä, on se Seri
sen verran pätevä. Seri oli aivan tohkeissaan, kun pääsi hommiin ja
hyvin oli nämä jäävät liikkeet muistissa. Nyt alkaa selkä olemaan siinä
kunnossa, että voisin aloittaa säännöllisen toko-treenauksen, kun ei
tarvitse pelätä, että kivut vaikuttaisivat suoritukseen. Kisojakin
olisi kiva suunnitella vaikka loppuvuoteen, kun uskaltaa taas hypyttää
Seriä. AVO:n liikkeet Serillä pitäisi olla selkäytimessä, ainakin
pienen muistuttelun jälkeen. Tärkeintä tosin tää treenaus olisi Serin
mielenterveyden kannalta, välillä on niin surkean näköinen kun Merrin
kanssa lähdetään treenirepun kanssa pihalle. Häiriöinä tälläkertaa
liuta hiihtäviä koululaisia ja kalastajamies.
Serin treenin
jälkeen tehtiin varsinainen lenkki, kun en osaa heti orientoitua
Merri-vaihteelle. Nää kaksi on kuitenkin niin erilaisia koulutettavia,
että vaatii hieman keskittymistä siirtyä tavasta toiseen. Poljin lisää
uutta polkua Veittolan taakse, kun oli lumilahkeelliset housut jalassa
ja sain jatkettua erään kallion laelle saakka, josta oli tosi komeat
maisemat pitkälle. Meillä lenkkeillään niin, että toinen koirista on
aina kiinni ja toinen vapaana vuoronperään. Serin selkä kestää jo
normaalia lenkkeilyä, mutta ei revittelyä. Muutaman kerran on päässyt
riekkumaan niin, että selkä on ollut seuraavana päivänä jumissa ja
kipeän oloinen. Onneksi kipulääkettä on tarvittu vain pari kertaa
leikkauksen jälkeen. Noilla kahdella menee vääjäämättä painileikiksi
jos molemmat ovat vapaana...
Takaisin tullessa oli sitten
Merrin vuoro tottistella jäällä. Merrillä ei voi vielä ottaa noita
jääviä liikkeitä peräjälkeen, sekoittaa istumaan ja seisomaan jäämisen
(musta tuntuu että ei vielä oikeasti ymmärrä seiso-käskyn
merkitystä....), maahan jääminen tosin sujuisi varmasti jo jommankumman
kanssa. Nyt treenattiin kuitenkin sivulle tulemista oikeaan kohtaan ja
ihan hyvin meni. Hiihtävät lapset eivät häirinneet, kalastajamies oli
jo häipynyt.
perjantai, 17. helmikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.