Tässä parin viikon aikana ei ole koirien kanssa tehty lenkkien lisäksi mitään muuta. Tosin lenkkiä ovat saaneetkin normaalia enemmän, kun emäntä on päättänyt haluta ylimääräiset makkarat pois vyötäröä kiusaamasta (mikä vyötärö?)... Eilen oli Merrillä sitten oikein tehotreenipäivä senkin edestä.

Ensin kävin tallomassa jäljen Takamaan maastoon, pituutta jäljelle tuli n. 300m ja ikää 1h 20min. Merrin kanssa on viime vuonna jäljestetty ehkä korkeintaan kaksi kertaa, sitä edellisenä vuonna sitten kyllä enemmänkin. Jäljen päässä oli namipurkki ja jäljellä yksi kulma, joka oli paljon tiukempi kuin 90 astetta... Ei tarkoituksella, mutta en halunnut mennä sellaisen tiheääkin tiheämmän kuusikkopöheikön läpi.

Jäljen vanhetessa käytiin joutopellolla treenaamassa vähän damin luovutuksia ja tein yhden ohjausharjoituksen. Molemmat meni ihan kivasti, tosin ohjauksessa matka oli ehkä 40m ja tehty vielä motivoidusti, joten erittäin helppo. Noita luovutuksia olen saanut paremmaksi tennispallotreenillä kotipihalla (ollaan me sittenkin treenattu viime viikkoina!).

Seuraavaksi oli hakuruudun vuoro, joka tehtiin sokkona. Tosin heiluttelin dameja auton ikkunasta Merrille, kun häippäisin metsään. En kovin hyvin tallannut aluetta, jonka seurauksena Merri jäljesti kaksi ensin tuomaansa. Mutta nämä kaksi siis haki oikein hyvin. Sen jälkeen oli taas sellainen "mitähän tässä nyt pitäisi tehdä"-haahuilu ja sain lähetellä useamman kerran. Löysi sitten kolmannen ja neljättä haettiin pitkään, meni pari kertaa suoraan damista ylikin, kunnes sitten melkein lähetin koiran damille... Ei kyllä mitenkään erityisen loistelias suoritus, seuraava hakuruutu tarvitsee varmaan tehdä jonkun asteisesti motivoituna.

Kaupassa käynnin jälkeen vein metalli- ja kartonkikeräykseen tavaraa ja Merri sai lajittelun aikana olla paikallamakuussa. Paikka on aika vilkasliikenteinen, kun on ihan terveyskeskuksen vieressä, joten mukavasti oli häiriötä. Aika oli n. 2-3min ja olin osan ajasta pois koiran näkyviltä. Hyvin meni, näitä kun jaksaisi tehdä aina kun käy kaupassa ja muutenkin tuolla kylillä liikkuessa.

Sitten olikin jäljen vuoro ja se sujui periaatteessa ihan hyvin. Merri aina välillä pysähtyi vilkaisemaan mua, että tätäkö tässä haetaan ja jatkoi sitten hommia. Kulman meinasi oikaista (tein siitä liian terävän), meni sitten kulmaan ja rengasti oikean suunnan. Jälkeä tehdessä oli vielä kuivaa ja ennen jäljestystä satoi rankasti, joten tuntui jäljen haju olevan aika suppealla alueella, sen verran tarkasti Merri jäljesti.



Rentoja koiria aamiaisen jälkeen.