Kimppatreeneissä oltiin aamutuimaan. Aiheena oli edellisen viikon tapaan hakuruutu, tälläkertaa sokkona. Merrin haku ei nyt käynnistynyt ollenkaan, vaan alku meni ihan kuseskeluksi. Ei selvästi oikein tiennyt mitä kuuluisi tehdä ja meni sen vuoksi sijaistoiminnoille. Yksi treenaajista kävi sitten heittämässä yhden damin ruudussa ja Merri haki sen ongelmitta. Seuraavatkin lähetykset olivat aika tuloksettomia, mutta aina sieltä lopulta dami löytyi. Viimeinen lähetys ja haku menivät ihan nappiin ja siihen oli hyvä lopettaa, kun koira alkoi vihdoin päästä jyvälle tehtävästä ja intoa olisi vielä ollut. Hyvää treenissä oli tälläkertaa luovutukset vaikka niitä ei ole kotona tullut treenattua viikolla kuin pari kertaa. Myös siirtymiset alueella sujuivat edellistä kertaa hallitummin.

Nyt sitten jatkossa ihan perustreeniä hakuruudun osalta, varmaankin eriasteisesti motivoituna toistaiseksi.

Kotona odotti sitten aika karmaiseva yllätys, eli Seri oli yksinjäätyään käynyt kiipeilemässä keittiön tasoja vasten (ilmeisesti tarkastamassa onko jotain syötävää unohtunut) ja samalla saanut päälle joka ikisen levyn meidän hellasta!! Yksi levyistä oli ihan täysillä ja viereinen taso ja tiskipöytä olivat jo selkeästi kuumenneet. Lisäksi liesituulettimen päällinen oli aivan tulikuuma. Normaalisti nuo meidän NOME-treenit olisi saattaneet kestää parikin tuntia pidempään, mutta onneksi oltiin tänään vain pienellä porukalla, niin olin ajoissa takaisin kotona... Puhumattakaan, että tämä episodi olisi tapahtunut työpäivän aikana. Meiltä lähtee nyt heti tilaukseen sellainen hellansuojus, mikä estää pikkulapsia vääntelemästä nappuloita, siihen saakka kytken sulakkeen pois, kun koirat jää yksin, kyllä sen verran pahasti säikäytti. Aikamoinen suoritus pian 8v täyttävältä selkävikaiselta koiralta.

Tästä tulikin mieleen eräs hieman vastaava episodi kesältä... Olimme mökillä ja lähdimme nopeasti piipahtamaan naapurissa ja keittiön oviaukon eteen siirsin ison nojatuolin, kun tiskipöydälle oli jätetty ruoka jäähtymään. Meillä ei siis ole tuossa ovea ja tuon nojatuolin saa tälläisissa tapauksissa kätevästi siihen eteen. Korkeutta esteellä on n. 125cm. Kun tulimme takaisin oli nojatuoli paikoillaan, mutta ruuat ja keksit keittiöstä syöty. Koska kumpikin koirista oli olohuoneen puolella, osui arvaukset syöjästä tietysti Merriin, kun eihän Seri tuollaisesta esteestä mitenkään selviäisi molempiin suuntiin ilman mitään jälkiä... Merri jätettiin illalla ilman iltaruokaa, mutta kuinka ollakkaan se, jonka maha meni seuraavana yönä sekaisin oli Seri! En vieläkään ymmärrä miten Seri pääsi esteestä yli. Siis koira joka ei hyppää edes auton takaluukkuun...