Merrillä oli taas etsintävuoro, kun paikalla ei oikein ollut muita, jotka olisivat voineet etsintää ottaa. Mukava näin, tulee kuitenkin väistämättä vuodenvaihteen jälkeen pidempi tauko ainakin näistä pitkäkestoisemmista harjoituksista... Olosuhteet olivat sellaiset, että näin mistä maalimiehet siirtyivät alueelle, mutta tein sitten etsintäsuunnitelman hankalamman kautta, eli lähdin liikkeelle toisesta päästä aluetta. Harjoitushan olisi ollut liian helppo, jos Merri heti alusta bongaisi jäljen!

Alueen ensimmäinen sivu oli tienvierustaa ja tässäkohtaa tuli taas hallittavuutta treenailtua, kun matkan varrella tuli vastaan auto ja valmiiksi tehdyn jäljen loppu. Hienosti Merri tuli luokse kun kutsuin. Sitten jatkettiin polkua pitkin ja sydämentykytyksiä aiheutti ilmeisesti suuri kanalintu joka räpiköi pusikossa... Kolmas sivu oli sitten maastoltaan epäselvempi, eli seuraili vain epätarkan kartan 1:16000 korkeuskäyrää. Tuo oli osin maastoltaan ihan helppoa ja osin taas louhikkoa, jossa mulla ainakin meni suuntavaisto aivan sekaisin, kun kieputtiin suurien kivien ja nuorten kuusten välissä. Tässävaiheessa Merri lähti valppaana jonnekin keskemmälle aluetta ja seurasimme koiran perässä jonkun matkaa. Hetken kuluttua koira tuli takaisin ja olin hetken epävarma olisiko se tullut ilmaisemaan, mutta Merri jatkoi työskentelyä normaalisti. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo koiran reaktio oli täysin erilainen, kun sitten oikeasti maalimiesten hajut saatuaan, mutta mulla onkin edelleen paljon opeteltavaa koiranluvussa.

Karttaa ihmetellessämme huomasimme järkyttävän hajun ja hetken ihmeteltyämme hajunlähteeksi paljastui Merri... Oli sillä tarkastusreissulllaan löytänyt ilmeisesti ihmisen paskaa ja hieronut siihen kauluskarvansa ja etsintäliivinsä, yök! Pikainen soitto maalimiehille, että kun koira lähestyy, niin nousevat seisomaan ettei Merri löytäessään sotke heitäkin. Jatkettiin sitten matkaa ja tarkoituksena oli päätyä viimeisen sivun rajoittamalle polulle, mutta yhtäkkiä edessämme näkyi valtavasti auton valoja, joten olimme päätyneet sinne tielle, josta etsinnän aloitimme. Ihmettelimme autopaljoutta ja laitoinkin Merrin hihnaan, ettei se vaan aromeineen mene tervehtimään ketään... Mielessä kävi jo, että Euromed-kokoustajat ovat tulleet lähellä oleviin edustussaunatiloihin saunomaan (helikopterikin lenteli siinä lähistöllä), mutta myöhemmin selvisi, että olivat ihan paikallisen autokoulun oppilaita pimeäajoharjoituksessa...

Etsintää jatkettiin palaamalla tietä pitkin lähtöpaikalle ja lähdettiin siitä suoraan sille polulle, josta maalimiehet olivat poikenneet metsään. Polku on suosittu ulkoilureitti, joten Merri keskittyi lähinnä hajujen haistamiseen. Tässäkin tiedostin hyvin, että olisi järkevämpää mennä 5-10m metsän puolella, niin Merri keskittyisi paremmin siihen jäljen nostamiseen, mutta en sitten kuitenkaan tehnyt niin... No, Merri kyllä kävi muutamaan otteeseen metsän puolella tarkistamassa jäljen hajua, mutta palasi aina takaisin polulle, kunnes sitten bongasi maalimiehet ilmavainulla ihan alueen kulmassa. Ilmaisu oli ehkä taas hieman hätäinen, mutta sehän on se meidän treenattava asia. Merri oli harjoitukseen oikein tyytyväinen, sai tehdä kunnolla töitä ja löytyi herkkujakin matkalta. Kaikenkaikkiaan meillä taisi mennä harjoitukseen tunti. Ohjaaja taas jäi miettimään etsintäsuunitelmansa järkevyyttä ja toteutusta ja tietysti kotona odottavaa pesu-urakkaa...