Aamuvarhaisella suunnattiin Sulkavuoren raunioradalle Pirkanmaan Pelastuskoirien järjestämään luonnetestiin. Saatiin kunnia olla päivän ensimmäinen koirakko, mikä oli onnekas sattuma, kun Peetulla oli heti sen jälkeen menoa, niin ehti kuitenkin näkemään Merrin "suorituksen". Luonnetesti ei olisi voinut paremmin mennä, eli Merri sai kaikista osioista niin hyvät pisteet kuin optimistisimmissa kuvitelmissani olin voinut ajatella.

Luoksepäästävyys ja taisteluhalu katsottiin ensin ja Merri leikki oikein hanakasti tuomarin kanssa. Puruote ei kuulemma ollut niin tiukka kuin voisi olla, mutta tuomarin mukaan lintukoiralla ei tarvitsekkaan olla. Merri käytti kuitenkin koko kroppaansa ja lihaksiaan leikissä. Taisteluhalu näkyi kuulemma myös muualla, mm. pimeähuoneessa. Taisteluhalusta siis +3 (suuri) ja luoksepäästävyys +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin).

Kelkkaan Merri reagoi haukkumalla karvat pystyssä ja peruutti sivulle hihnanmitan verran, mutta meni itse katsomaan "kelkkaukkoa" kun se tuli riittävän lähelle. Vähän aikaa siinä sitä yhdessä ihmeteltiin ja kohta se ei enää Merriä sen kummemmin kiinnostanut. Toimintakykyä mitattiin tietysti muissakin osioissa, mutta siitä +2 (Suuri).

Seuraavaksi testattiin puolustushalua ja terävyyttä, kun toinen testituomareista uhkaili ja tässä Merri haukkui taas voimakkaasti karvat pystyssä mun ja tuomarin välissä. Myöhemmin koira jätettiin yksin kiinnitettynä seinään ja tuolloin Merri oli reagoinut samalla tavalla aluksi, mutta ihan lähellä voimakkaasti prässättynä oli sitten väistänyt lopulta. Puolustushalusta tuli +3 (Kohtuullinen hillitty), eli mammasta pidetään kyllä huolta ; ) ja terävyydestä tuli +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua). Kuulemma haukku oli sellaista ilmoitusluontoista, eikä siinä ollut aggressiota mukana (hyvä niin!).

Seuraavaksi oli pimeähuone ja tässä Merri teki hienosti töitä, kun isossa kontissa mun haju kulkeutui vastakkaiselle seinälle ja Merri tarkensi ja tarkensi mun sijaintia ikuisuudelta tuntuvan ajan. Tuomarit kolisutteli ja heitteli tavaroita ja lopulta naureskelivat, että tämä koira se ei hätkähdä mistään ; ) Oli kuulemma hienoa katseltavaa koiran työskentely ja lopulta se Merri löysi minutkin. Hermorakenteesta +2 (Suhteellisen rauhallinen).

Nyt tuli jo muistikatkos enkä muista missävaiheessa oli tynnyritesti, mutta jos sen selittäisi seuraavaksi... Eli ensin pläjäytettiin naamalle se sateenvarjo ja tähän Merri ehkä olisi reagoinut voimakkaammin ellei olisi haistanut häiriötekijöiden aiheuttajia jo paljon aiemmin. Eli haisteli sellaisen lautahäkkyrän välistä sateenvarjomiehen hajuja ja vain hitusen hätkähti sateenvarjoa. Meni sitten kulman ympäri ihan rohkeasti ja vierivään tynnyriin ei oikeastaan edes kovin reagoinut, nuuskaisi vain ohimennessään.

Laukauspelottomuus oli + (Laukausvarma) ja muita arvosteltavia ominaisuuksia Kovuus +3 (Kohtuullisen kova) ja tempperamentti +3 (Vilkas). Olivat kuulemma olleet kahden vaiheilla vilkkaan ja erittäin vilkkaan välillä, mutta kuulemma Merrin vilkkaus kuitenkin kohdistui "järkeviin" asioihin ja tekemiseen, joten siitä pelkkä vilkas. Yhteispisteiksi kertyi näin ollen +248, ja tuomarit kyselivät mistä tälläisiä koiria saa ; )

No, vaikka se onkin hienoa, että oma koira saa hyvät pisteet luonnetestistä, niin minään raamattuna en kyllä testiä pidä. Omalla maalaisjärjellä ajateltuna Seri on meillä aina mielletty järkevämmäksi ja tasapainoisemmaksi koirayksilöksi, mikä kyllä osaltaan varmaan johtuu sen laumanjohtajan asenteesta. Laumanjohtajan ei tarvitse hötkyillä ja omaalla vakaalla tavallaan hoitaa tilanteet aina kotiin, Merrin tarvitsee vain peesailla ja hoitaa stressaaminen ; ) Ja Merri on aina ollut paljon ohjaajaherkempi, eli reagoi paljon herkemmin mun tunnetiloihin ja siihen millä mielellä olen itse koulutustilanteessa. Näistä syistä (ja monista muista) johtuen olin hieman yllättynyt siitä, että Merri sai suuremmat pisteet kuin Seri. Odotin kyllä silti ihan hyviä pisteitä, kun tiedän, että Merrillä tuota hermorakennetta, taistelutahtoa ja toimintakykyä riittää noissa harrastuksissa.

Ikävä kyllä meillä oli sitten jo kiire muualle, joten en ehtinyt muiden koirien suorituksia seuraamaan lainkaan. Peetu ja Pete suunnistivat päiväksi jonnekkin Seitsemisen suuntaan Serin kanssa ja minä ja Merri lähdettiin iltapäivällä pitkälle lenkille Kivikeskun suuntaan. Ikävä kyllä Kivikeskulla oli aika paljon ihmisiä ja muutamaan otteeseen ollaan törmätty siellä sellaiseen saksanseisojaporukkaan joiden koirat juoksee ympäri metsiä vapaana ja omistajat kulkee sitten tietä pitkin ja näkevät koiransa varmaan seuraavan kerran takaisin autolla... Muutamia sydämentykytyksiä olen saanut siellä, kun ne koirat ympäröivät meidät eikä aina tiedä miten reagoivat meidän koiriin. Lähdettiin sitten Merrin kanssa kulkemaan umpimetsään metsäkoneen urien mukaan ja välillä kuljettiin ilman uriakin. Hyvin meni noinkin vaikka mulla ei ollut edes kompassia mukana (puhumattakaan mistään kartasta), pidin kuitenkin koko ajan merkillä missä suunnassa tie suurinpiirtein oli. Löydettiinkin meille ihan uusi lampi, jonka ympäri kulki kyllä polku, jota pitkin saatiin vielä suunnattua takaisin tielle. Oli oikein mukava lenkki noinkin ja treenailtiin tottisjuttujakin samalla (niitä en kyllä jaksa nyt tarkemmin selostaa).

Piti vielä tehdä yhteenveto noista LT pisteistä, mutta joku toinen päivä sitten, nyt alkaa tuntumaan jo koko päivän ulkoilu ja sohvan lämpö ja televisio houkuttavat...