Monissa blogeissa on tehty lyhyt katsaus kuukausi kuukaudelta vuodesta 2007. Oma elämä ei ehkä ole ihan niin jännittävää ja tapahtumarikasta, että joka kuukaudelta löytyisi jotain mainitsemisen arvoista...

Vuonna 2007:

Sari:

-Suurin tapahtuma vuodessa oli tietysti se, että minusta tuli ÄITI. Ei yhdessä hetkessä, silloin kun pieni nyytti sairaalassa laskettiin syliin, mutta pikkuhiljaa. Äidiksi kasvaminen onkin ollut paljon suurempi prosessi kuin alunperin lapsettomana pystyin hurjissa kuvitelmissanikaan ajattelemaan. Ei sitä kenestäkään tule yhdessä yössä kaiken jaksava, kärsivällinen ja viisas äitihahmo, siihen ei varmaan riitä edes koko elämä.

-Pinempänä saavutuksena voisi mainita, että syksyn aikana minusta, ikuisesta aamuhaaveilijasta, tulikin AAMUVIRKKU. Tämäkin prosessi omalta osaltaan liittyi tuohon äidiksi kasvamiseen. Söpö pikku tuhisija nukkui ensimmäiset 6kk tyytyväisesti aamutissityksen jälkeen vähintään 8.30 saakka ja aamu-uninen äiti sai näin lisäaikaa nukkumiseen. Tämän jälkeen tapahtuikin muutos, virkeä piipero ei suostunut nukkumaan klo 6.00 jälkeen enää silmäystäkään, ei edes apuun haetun, tainnuttavan määrän maitoa sisältävän tuttipullon avulla! Pari viikkoa äiti yritti taistella vastaan, josko vielä nukuttaisiin vähän... Lopulta oli luovutettava ja aamupuuro meillä popsitaan napaan jo ennen kello seitsemää. Hyvää harjoitusta toki, kun päiväkotielämä kohta kutsuu.

Seri

-Serillä on ollut hyvä vuosi sairastelujen suhteen, kun kaksi edellistä vuotta sai olla koko ajan sydän syrjällään (2005 selkäongelmat ja selkäleikkaus, 2006 IMHA). Kesällä tosin leikattiin kasvava rasvapatti kyljestä, mutta sekin parani lopulta ihan hyvin. IMHA lääkityksestä päästiin kokonaan eroon ja limakalvot ovatkin nyt terveen punaiset, kun solunsalpaajat eivät enää häiritse verisolujen muodostusta. Seri onkin ollut leikkisä ja iloinen itsensä, kaikkine jekkuineen! Tosin täytyy tässä todeta, että siitä on alkanut tulemaan VANHA KOIRA ihan oikeasti, eli Seri nukkuu entistä enemmän, takapää on hetken aikaa jäykkä makuulta noustessa ja kuulo on ruvennut hieman huononemaan. Valikoiva kuulohan Serillä on ollut aina ;), mutta nyt ei aina havaitse, että joku tulee kotiin tai ruokakuppeja kilistellään keittiössä. Pää kyllä toimii kuin partaveitsi!

Merri:

-Merrin vuosi oli aika tavallinen, ei eläinlääkärikäyntejä tai mitään sen erikoisempaa. Ei ollut sen suurempia tavoitteitakaan, kun tiesin että suurin osa energiasta menee vauvan kanssa. Taipparit suoritettiin vihdoinkin ja syksyllä löydettiin todella mukava NOME-ryhmä, jonka kanssa jatketaan myös keväällä! Pelastuskoirapuolella oli yksi todella epäonnistunut hakukoe (ihan vaan ohjaajan mokaama) ja syksyllä uudella innolla korjailtiin yhteistyöhön tulleita säröjä ja harjoiteltiin hieman uutta lisää ilmaisuun.