Pitkästä aikaa taas blogia päivittämässä. Täällä arki alkaa asettumaan uomiinsa, kun Peetu on palannut isyyslomalta töihin. Oli kyllä jo viime viikon töissä, mutta täällä oli sitten rinsessan mummi kyläilemässä koko viikon sen sijaan. Vielä meillä ei mitään erityistä rytmiä ole, selvästi vauveli on kuitenkin illanvirkku ja aamuntorkku... Yöt onneksi on alkaneet mennä tietyn kaavan mukaan, eli kaksi kertaa yössä vauva heräilee syömään, viimeisen kerran n. 5 aikaan, jonka jälkeen unia jatketaan 8-9 saakka. Päivällä sitten syöttövälit on lyhyempiä, tosin jos ollaan jossain liikkeellä autolla tai vaunuilla, niin nukkuu kyllä niin kauan kun liikenteessä ollaan. Samoin kyläilyt on sujuneet varsin vieraskoreasti nukkuen. Muutenkin tuo on aika tyytyväinen tapaus, yleensä kaikkiin kitinöihin auttaa ruoka (tullut isäänsä, hyvä ruoka parempi mieli), kun se ei auta niin syynä on yliväsymys, jonkinlainen viimeinen keino vastustaa nukahtamista... Eli rinsessa kiljuu pari minuuttia kurkku suorana ja sekunnin murto-osassa ilme kasvoilla muuttuu kiukkuisen ryppyisen punaisesta tyyneen rauhalliseen vauvauneen... Ja se ääni muuttuu samalla siitä kunnon huudosta rauhalliseen tuhinaan. Tämmöisen "kohtauksen" jälkeen nukutaankin yleensä sitten pidempi pätkä kerralla ;)

Vaunulenkeillä käyn nykyisin molempien koirien kanssa yhtä aikaa ja ihan hyvin se sujuu, jopa toisten koirien ohitukset. Oikeastaan ne vaunut on siinä välissä ihan hyvänä näköesteenä ja Merri ei pääse tuijottelemaan liikaa ketään vastaantulevaa koiraa. Eilen kyllä Veittijärven rannassa tuli vapaana vastaan kultsu-uros häntä pörhäkästi pystyssä ja oli pakko iskeä vaunujen jarrut päälle ja siirtyä syrjään pari metriä ettei omien koirien hihnat vaan sotkeudu vaunuihin siinä pörhellyksessä mikä tästä kohtaamisesta tuli... Ei kauhean kiva tilanne, kun Merri rupeaa kyllä pörisemään tuollaisessa tilanteessa kun on itse kytkettynä (lisänä vielä hihnassa innoissaan tempoileva Seri...), mutta siitä ei sen ihmeempää syntynyt ja omistaja kävi hakemassa koiransa pois.

Hakutreeneihin oli eilen tarkoitus mennä, mutta Merrillä on ollut maha sekaisin sunnuntai-illasta saakka... Söi viikonloppuna tuttujen pihalla vanhoja hirvenluita ja ilmeisesti niistä sai jonkun pöpön. Hassua kyllä Seri jyrsi samoja luita, mutta sillä ei mennyt edes maha sekaisin. Serillä kun on tuo maha herkemmin kaikkeen reagoiva, en oikeastaan muista milloin Merri olisi ollut noin kovassa ripulissa. Tein vielä sellaisen virheen, että annoin Merrille sunnuntai-iltana ajatuksissani normaalit ruuat, vaikka tarkoitus oli laittaa se paastolle... Eilen se oli sitten aivan vesiripulilla ja muutamat "lätäköt" tuli keittiön lattialle, kun ei tuon vauvan kanssa hetkessä pihalle singahdeta. Eikä siinä vielä kaikki, vaan Merri oksensi keittiön matolle mun pikkuhousut. Löytöjä pyykkikorista... Iltapäivällä ripuli olikin jo vähän verensekaista ja soitin eläinlääkärille (ei muuten ole helppoa soittaa kännykällä kun on kävelyllä kahden koiran ja vaunujen kanssa), mutta käski seurata vielä tilannetta, kun koiran yleiskunto oli kuitenkin hyvä. Illalla annoin sitten Nutrisal Plus liuosta ja Attapect-tabletteja ja nyt aamulla sama juttu. Maha on ainakin rauhoittunut ja koira edelleen ihan pirteä, joten illalla sitten Merri saa jo riisiä pienen annoksen. Säälittävän näköinen ainakin oli tänä aamuna, kun tuijotti syrjäsilmällä Serin nappula-annosta ja sitten omaa kuppiaan jossa oli vain jotain lientä ja kolme pahanmakuista tablettia... Kilttinä poikana lipitti kuitenkin elektrolyyttiliuoksensa ja söi irvistellen tabletit. Iso hölmö <3

Ensi viikolla sitten toivottavasti päästään treeneihin ja sunnuntaina meillä on kouluttajatreenitkin, joihin ajattelin osallistua. Nyt alkaa ajatuksetkin riittämään kodin ulkopuolisiin asioihin ;)

Loppuun vielä tuore kuva rinsessasta ja henkivartija Seristä: