Oma ryhmä oli järjestänyt meille Merrin kanssa kokeenomaisen harjoituksen. Lähtötietona oli, että alueella on 1-4 maalimiestä. Jos autojen mukaan olisin laskenut, niin 2 olisi piilossa, mutta koskaan ei tiedä milloin koira on haudattuna (kamala sanonta).

Alue oli hieman loppukoealuetta pienempi. Ensimmäinen sivu kulki ulkoilureitin suuntaisesti ja vaikka kuljin jonkun verran metsän puolella, niin tie veti Merriä kovasti puoleensa. Toisella sivulla Merri reagoi ensin alueen ulkopuolelle ja sen jälkeen sai selvästi hajun maalimiehestä, joka oli keskemmällä aluetta kiviröykkiön keskellä. En varsinaisesti nähnyt, että Merri oli maalimiehellä, mutta ilmaisu oli oikein hieno ja SELKEÄ. Maalimies oli peitettynä ja Merri oli nätisti käynyt paikantamassa, ei kaivamista tai tallomista. Rauhoitin Merrin istumaan ennen matkan jatkumista.

Kolmas sivu oli puronvartta ja Merri tutkaili koko matkan alueen rajan seutua, jossa oli kulkenut Susannan kaksi ihanaa perroneitiä... Mikäs niitä tyttöjen hajuja tutkiessa, kun ei muutakaan hajua tullut!

Neljäs sivu oli sitten tien vartta ja tässä kuljin reilusti metsän puolella. Puolivälistä lähdin halkaisemaan aluetta ja melko pian Merri sai hajun toisesta maalimiehestä. Ilmaisu nytkin hyvä, mutta koira jo hieman väsynyt. Merri oli aiemmin iltapäivällä ollut Peetun kanssa 9km juoksulenkillä. Jatkettiin vielä alueen tutkimista mm. käytiin se alue läpi uudemman kerran missä Merri tutkaili niitä tyttöjen hajuja ja sitten aloituskulma. Totesin sitten alueen tyhjäksi ja Merrikin oli todennut saman jo aiemmin, kun kulki mun perässä ;)

Oikein hyvin mennyt harjoitus. Mulle vaan se harjoitustilanne ja koetilanne ovat niin eri asia. Noi koetilanteet pitää osata ottaa vain harjoituksen kannalta, niin hyvin menee.