Ehtis joskus päivittelemään tätä blogia "reaaliajassa"... Ei tarvitsisi muistella viikon takaisia asioita. Mutta siis oikein hyvin järjestetyt hälytreenit olivat nämä tammikuiset ja aiheena oli kohde-etsintä, esineet, jälki ja toinen koira mukana tehtävällä. Viime hetken peruutusten vuoksi saimme Merrin kanssa pariksemme Katjan ja rwn Helmin (ikää 9kk), suunnistajana meillä oli Riitta. Tehtäväksi saimme suunnistaa annetusta lähtöpisteestä kohdealueelle ja siellä sitten katsoa mitä löytyy. Kohde-etsinnässä siis suunnistaja suunnistaa koirakon edellä ja n. 100m ennen kohdetta koirakko siirtyy edelle ja koira päästetään etsimään. Oikeissa etsinnöissä nämä "kohteet" ovat usein helikopterin lämpökamerahavaintoja. Autolta lähtiessämme annoimme Merrin ja Helmin haistella toisiaan, Merriä ei ensin olisi koko Helmi kiinnostanut, Hommiin isolla H:lla kun oli lähdössä ;)

Siirtyminen kohteeseen sujui Merriltä ihan rauhallisesti, täytyy sanoa, että on siitä NOME-seuraamisen treenauksesta ollut hyötyä! Itse en juurikaan karttaa vilkaissut eikä ollut edes kompassia kaulassa. Meidän kohteeseen suunnistus meni "vähän" pieleen... Sanotaanko, että n. 200m. Siellä "kohteessa" sitten pyörittiin ja pyörittiin ja tehtävää ei yhtään helpottanut se, että Merri teki kovasti töitä ja reagoi johonkin vaikkei oikealla alueella oltukkaan. Koska alueelta ei sitten löytynyt jälkiä, vaikka siihen mennessä oli jo selvinnyt, että jälki sieltä pitäisi löytyä, soitimme maalimiehille ja selvitimme mistä kohtaa olivat kulkeneet (mehän emme voineet omasta mielestämme olla väärässä paikassa...). Lähdettiin leikkaamaan sitten yhtä polku-uraa, koska oli varma, että mm oli kulkeneet sen yli jälkeä tehdessään. Tarkoitus oli nostaa polulta jälki. Aikamme kuljettua törmäsimme esineeseen ja päivittelimme, että se oli ihan väärässä paikassa... Niinpä niin...

Tästä eteenpäin homma eteni sitten nopeasti. Koska nuori Helmi oli pyörinyt hienosti matkassa koko harjoituksen ajan, sai se ajaa jälkeä ensimmäiset 100m, jonka jälkeen vaihdoimme loppujäljeksi töihin Merrin joka oli tehnyt kovasti hommia koko parituntisen. Merri jäljesti ensin ilmavainua hakien, siis yritti nostella nokkaa jäljestäessä, mutta aika pian työskentely muuttui nenä maassa jäljestykseksi ja samalla vauhtikin hidastui miellyttäväksi. Tosi varmasti jäljesti taas kerran, kuin juna, olisikohan Merrin jäljestyspätkä ollut 300-400m. Maalimiehet löytyivät ja annettiin ensiapua sydäninfarktin saaneelle.

Sitten selvitettiin, että olimme itse olleet ihan väärässä paikassa, joten aika hankala silloin on jälkeä löytää ;) Toisaalta taas, jos oltaisiin heti oltu oikeassa paikassa ja löydetty esine, niin harjoitus olisi ollut ihan liian helppo ;) Nyt Merri sai tehdä sydämensä kyllyydestä töitä, eikä into herpaantunut hetkeksikään, koko ajan oli täysillä mukana. Toinen koira harjoituksessa ei haitannut Merriä, välillä yritti vähän flirttailla, kun oli ns. pysähtynyt hetki kun pähkäiltiin kartan kanssa, mutta totteli heti kun kielsin. Harjoituksen jälkeen ei heti tajunnut, että nyt saa Helmin kanssa leikkiä. Pitäisi joskus kokeilla vastaavaa niin, että meillä on uros matkassa, olisiko työskentely silloin jännittyneempää.

Oikein mukava harjoitus! "Pienistä" ihmisten tekemistä mokista huolimatta olin todella tyytyväinen Merrin suoritukseen. Se on ehdottomasti parhaimmillaan näissä pitkäkestoisissa ja haastavammissa harjoituksissa!