Treenipaikkana oli Hurskasvuori Vesilahdella, jossa siis juoksuhautoja yms. korkean mäen päällä. Otin Merrille 3 maalimiestä, ideana vain perusilmaisua. Liivien laitto ja alkukuviot sujuivat aika hyvin, näihin on kiinnitetty viime aikoina huomiota (treenattu siis kotona).

Into oli tietysti piukassa treenitauon jälkeen ja Merri meni aivan sata lasissa. En nyt muista enää ensimmäisen maalimiehen sijaintia (nää treeniraportit pitäisi kyllä kirjoittaa saman tien treenien jälkeen...) ja ilmaisustakaan ei ole kovin hyvää muistikuvaa, mutta se taisi olla sellainen normaali hätäinen ;) Seuraavalla maalimiehellä nimittäin tulikin sitten ongelmia, joten tämä alkuvaihe on pyyhkiytynyt mun mielestä lähes kokonaan.

Eli Merri tarkensi maalimiehen hajua ja kävi jossain hieman pidemmällä alarinteessä (en tiennyt maalimiesten sijaintia) ja tuli sitten meitä kohden ja tähysin tarkkaavaisena, että tuleeko se ilmaisemaan. No tulihan se ja nyt odottelin rauhassa näytölle lähdössä katsekontaktia, ennen käskyä. Tässä Merri tuijotti tiiviisti sinne alarinteeseen mistä oli hetkeä aiemmin tullutkin, joten olin ihan varma, että se tietää mihin on menossa... No eipä tiennyt, vaan lähti edelleen tarkentamaan hajua. Löysi sitten näyttöliina perässään maalimiehen ja sai palkan. Eli tavallaan tuli mulle ilmaisemaan hajua, tosin näin jälkikäteen mietittynä, mun merkistä...  Mun oma käytös on tosi epävarmaa tuollaisessa tilanteessa, kun koira tulee jostain kauempaa, enkä ole varma onko se käynyt maalimiehellä vai ei. Nyt sitten tuijotin koiraa käsi namitaskussa, kun se tuli hajun tarkennuskierrokseltaan, eli tosiaan ihan itse provosoin sen ilmaisemaan.

Nyt sitten huomio kiinnittyy jatkossa treeneissä mun käytökseen, ei ehkä niinkään koiran.
 
Kolmannella maalimiehellä ilmaisu oli hyvä, vaikka seisoin itse tosi lähellä maalimiehen yläpuolella.