Tänään iltapäivällä odotti kiva yllätys kotona, kun olin unohtanut täyden Frolic-pussin keittiön pöydälle... Ei varmaan kahdesti tarvitse arvata miten kahden labradorin perheessä oli käynyt! Kovasta janosta päätellen molemmat koirat olivat osallistuneet saaliin jakamiseen, mikä on sinänsä kurja juttu, kun juuri saimme Serin mahan kuntoon. Nyt se on taas kuralla... No, tänä iltana paastoaa molemmat koirat.

Merrille olin päättänyt tehdä tänään pitkän lenkin ohessa sen viime viikolle suunnittelemani hakuruudun pellolle. Tein ruudun motivoituna, eli Merri sai istua odottamassa sen aikaa kun talloin ruutua ja tiputtelin dameja. Kaksi ensimmäistä damia tuli nopeasti suoraan käteen luovutettuina ja ripeästi Merri lähti kolmatta hakemaan. Tässävaiheessa koiran työskentely muuttui huomattavasti erilaiseksi ja Merri laajensikin aluetta kauemmaksi ja kuinka ollakkaan sai pari pyytä lähtemään lentoon sieltä kauempaa... Eli pieni ylösajo tehtävää virkistämään. No, kutsuin Merrin luokse (tuli hienosti!) ja lähetin uudelleen hakuun ja kaksi seuraavaa damia löytyi hieman suuremman hekemisen jälkeen. Koska tehtävä oli mennyt tähän saakka oikein hyvin, päätin sen viimeisen hakea itse. Helpommin sanottu kuin tehty... Jo tehtävää aloittaessa oli alkanut hämärtää ja tähän aikaan vuodesta se pimeä tulee yllättävän nopeasti. Etsittiin lopulta Merrin kanssa molemmat sitä damia ja kyllähän se sitten sieltä koiran avustuksella löytyi.

Paluumatkalla sitten otin vähän tottista ja treenailtiin taas vaihteeksi sivulletuloa. Tässä yritän päästä eroon pienen pienestä käsiliikkestä jonka teen aina sivulle-käskyn ohessa. Treenailtiin myös siinä perusasennossa oloa hetken aikaa aina niin, että mitään ei tapahdu ja tässävaiheessa mulla alkoi pinna palaa, kun Merri ei montaa sekuntia malttanut paikoillaan olla. Tää on jostain syystä alkanut meillä mättämään viime aikoina. Sataan laskettuani sitten tein loppuun muutaman suorituksen, jossa koira varmasti onnistui ja toivotaan, että Merrillekin jäi hyvä mieli treenin jälkeen. Täytyy olla vaan tooooosi kärsivällinen ja totuttaa Merri uudelleen pikkuhiljaa istumaan pidempään rauhassa. Tämäkin on varmaan "ongelma", jonka olen saanut itse aikaan omilla sähellyksilläni...

Toivotaan, että huomennakin on jotain raportoitavaa treenirintamalta!