Oli niin vauhdikas viikonloppu, että en ole ehtinyt blogia päivittämään vaikka raportoitavaa olisi ollutkin!

Merrin peruskoe:

En jännittänyt etukäteen yhtään, mutta sitten koepaikalla se jännitys kuitenkin jostain taas hiipi paikalle ;) Onneksi startattiin jo tokana, niin ei se odotusaika ollut kovin pitkä.  Koe meni tosi hyvin, vaikka kyllä sinne ohjaajan osalta mahtui kaikenmoista töppäilyä ja säheltämistä. Näistä huolimatta Merri toimi hyvin ja kompensoi omalla toiminnallaan ohjaajan puutteita. Oli ilo huomata, että vaikka vasta vuosi sitten painittiin yhteistyöongelmien kanssa (Merrillä oli Camel Boots-vaihe, miehet jotka kulkevat omia polkujaan...), niin tänä päivänä mulla on pätevä ja toimiva koira, joka sai ohjattavuudesta alueella arvosanaksi erinomainen! Kyllä on tuottanut tulosta kärsivällinen hiljaa hyvä tulee-motto ja loppujen lopuksi tähän pisteeseen ollaan päästy kuitenkin aika nopeasti. No, vaikka nyt ehkä leijun pilvissä, niin onneksi on sen verran kokemusta tästä "lajista", että korkeelta voi pudota yhtäkkiä lujaakin alas ja takapakkeja tulee, joten yritämme jatkaa harjoittelua nöyrällä asenteella.

Vielä palataan sitten niihin ohjaajan mokiin. Ensinnäkin tarvitsisin jonkun henkilökohtaisen avustajan, joka huolehtisi mun tavaroista koiran suorituksen ajan... Maastoon tippui tälläkertaa kulkunen (katosi), hanskat (löysin ite) ja koiran hihna (ratamestari poimi matkaan). Ekalla maalimiehellä näytölle lähtiessä kiinnitin liinan vahingossa kulkusen lenksuun, joka tietysti petti -> koira juoksi maalimiehelle ilman liinaa. Onneksi oli sen verran lyhyt matka ja lunta niin paljon, että pysyin koiran perässä.

Toiselle maalimiehelle näytölle mentäessä kaaduin sitten oikein komiasti pitkin pituuttani ja Merri sitkeästi kynsi eteenpäin. Olipahan vaikea päästä ylös metrisestä hangesta samalla kun koira oli menossa vauhdilla eteenpäin... Muuten tepastelin liian tiuhaan alueella jo käytyjä paikkoja, eli etsintäsuunnitelma ei ehkä ollut paras mahdollinen. Aikaa meillä kului 20minuuttia (pimeällä suoritusaika max 30min), alue oli ihan normi peruskoealue 100m*150m, mutta lumen takia aika raskas kulkea.

Seri:

Seri on jatkanut parantumista, eli on ollut tosi pirtsakka eikä enää vain nuku jatkuvasti. Nyt jaksaa jo vastustella lääkkeiden ottoa, neljä pilleriä kun täytyisi saada kurkusta alas päivässä. Yritin laittaa lääkkeitä liotettujen raksujen sekaan, mutta hyvästä ruokahalusta huolimatta Seri ymmärtää sylkäistä ne suupielestään ulos. Eli ainoa vaihtoehto on antaa ne "väkisin", eli lykkäämällä kurkkuun.

Retkeilyä:

Sunnuntaina lähdettiin Birgitan polulle retkelle ja mukaan lähti Peetun eno Timpa ja hänen kaksi koiraansa Sämpy ja Nana. Sämpy on jo eläkeläinen ja viihtyy lähinnä nuotiotulen loimussa. Nana on taas reilun vuoden ikäinen sekarotuinen ADHD tapaus, joka energisyydessään ja vauhdissaan päihittää jopa Merrin.
Merri ja Nana siis hoitivat retken vauhtipuolen ja vauhti ei hidastunut vielä 4 tunnin jälkeenkään... Illalla kyllä kotona oli varsin rauhallinen koira! Ilma nyt ei ollut mitenkään erityinen, mutta muuten ihan onnistunut reissu. Kokeiltiin jousella ampumista ja yllättävän raskasta oli vaikka en montaa nuolta ampunutkaan.