Oli niin vauhdikas viikonloppu, että en ole ehtinyt blogia päivittämään vaikka raportoitavaa olisi ollutkin!
Merrin peruskoe:
En jännittänyt etukäteen yhtään, mutta sitten koepaikalla se jännitys
kuitenkin jostain taas hiipi paikalle ;) Onneksi startattiin jo tokana,
niin ei se odotusaika ollut kovin pitkä. Koe meni tosi hyvin,
vaikka kyllä sinne ohjaajan osalta mahtui kaikenmoista töppäilyä ja
säheltämistä. Näistä huolimatta Merri toimi hyvin ja kompensoi omalla
toiminnallaan ohjaajan puutteita. Oli ilo huomata, että vaikka vasta
vuosi sitten painittiin yhteistyöongelmien kanssa (Merrillä oli Camel
Boots-vaihe, miehet jotka kulkevat omia polkujaan...), niin tänä
päivänä mulla on pätevä ja toimiva koira, joka sai ohjattavuudesta
alueella arvosanaksi erinomainen! Kyllä on tuottanut tulosta
kärsivällinen hiljaa hyvä tulee-motto ja loppujen lopuksi tähän
pisteeseen ollaan päästy kuitenkin aika nopeasti. No, vaikka nyt ehkä
leijun pilvissä, niin onneksi on sen verran kokemusta tästä "lajista",
että korkeelta voi pudota yhtäkkiä lujaakin alas ja takapakkeja tulee,
joten yritämme jatkaa harjoittelua nöyrällä asenteella.
Vielä palataan sitten niihin ohjaajan mokiin. Ensinnäkin tarvitsisin
jonkun henkilökohtaisen avustajan, joka huolehtisi mun tavaroista
koiran suorituksen ajan... Maastoon tippui tälläkertaa kulkunen
(katosi), hanskat (löysin ite) ja koiran hihna (ratamestari poimi
matkaan). Ekalla maalimiehellä näytölle lähtiessä kiinnitin liinan
vahingossa kulkusen lenksuun, joka tietysti petti -> koira juoksi
maalimiehelle ilman liinaa. Onneksi oli sen verran lyhyt matka ja lunta
niin paljon, että pysyin koiran perässä.
Toiselle maalimiehelle näytölle mentäessä kaaduin sitten oikein
komiasti pitkin pituuttani ja Merri sitkeästi kynsi eteenpäin. Olipahan
vaikea päästä ylös metrisestä hangesta samalla kun koira oli menossa
vauhdilla eteenpäin... Muuten tepastelin liian tiuhaan alueella jo
käytyjä paikkoja, eli etsintäsuunnitelma ei ehkä ollut paras
mahdollinen. Aikaa meillä kului 20minuuttia (pimeällä suoritusaika max
30min), alue oli ihan normi peruskoealue 100m*150m, mutta lumen takia
aika raskas kulkea.
Seri:
Seri on jatkanut parantumista, eli on ollut tosi pirtsakka eikä enää
vain nuku jatkuvasti. Nyt jaksaa jo vastustella lääkkeiden ottoa, neljä
pilleriä kun täytyisi saada kurkusta alas päivässä. Yritin laittaa
lääkkeitä liotettujen raksujen sekaan, mutta hyvästä ruokahalusta
huolimatta Seri ymmärtää sylkäistä ne suupielestään ulos. Eli ainoa
vaihtoehto on antaa ne "väkisin", eli lykkäämällä kurkkuun.
Retkeilyä:
Sunnuntaina lähdettiin Birgitan polulle retkelle ja mukaan lähti Peetun
eno Timpa ja hänen kaksi koiraansa Sämpy ja Nana. Sämpy on jo
eläkeläinen ja viihtyy lähinnä nuotiotulen loimussa. Nana on taas
reilun vuoden ikäinen sekarotuinen ADHD tapaus, joka energisyydessään
ja vauhdissaan päihittää jopa Merrin.
Merri ja Nana siis hoitivat retken vauhtipuolen ja vauhti ei hidastunut
vielä 4 tunnin jälkeenkään... Illalla kyllä kotona oli varsin
rauhallinen koira! Ilma nyt ei ollut mitenkään erityinen, mutta muuten
ihan onnistunut reissu. Kokeiltiin jousella ampumista ja yllättävän
raskasta oli vaikka en montaa nuolta ampunutkaan.
maanantai, 10. huhtikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.