Keskiviikon veritulosten jälkeen on ollut varsin apeat mielialat ja
mielessä on käyneet synkeääkin synkemmät vaihtoehdot siitä mikä Serin
IMHA:n on aiheuttanut. Eilen sitten Seri oli illalla varsin pirteä (ei
suostunut tulemaan iltapissalta ollenkaan sisälle) ja tänään on
sama meno jatkunut. Olo oli siis hieman positiivisempi, kun suunnattiin
18.15 olevalle eläinlääkärille. Nyt ultrattiin maksa, munuaiset ja
kaikki muu mahdollinen ultralla näkyvä ja mitään kasvaimeen liittyvää
ei löytynyt, eikä muutenkaan mitään epätavallista! Verikoetta ottaessa
Seri vastusteli kovasti, selkeästi oli sitä mieltä, että hän ei
vastaanota enää yhtään pistosta!
Verikoetulokset maksaentsyymien osalta saatiin jo tänä iltana
puhelimitse, ettei tarvinnut viikonlopun yli odottaa ja ALAT oli
laskenut 796->426, tämä oli ell mukaan erittäin hyvä juttu. AFOS sen
sijaan oli vielä hieman noussut 1209->1367, tämä on juuri se arvo
joka reagoi meneillään olevaan kortisonihoitoon radikaalisti. Mutta tuo
siis kuuluu "normaaliin" taudinkuvaan, eikä ell ollut siitä (enää)
hirveän huolissaan. Keskiviikkona tulee VetLabista loput tulokset ja
niiden perusteella harkitaan sitten kortisoniannoksen tiputtamista,
antibioottikuuria jatkettiin vielä 10 päivällä. Niin ja punasolut eivät
enää sakanneet, joten immuunireaktio on saatu pysähtymään.
Näillä näkymin seuraava kontrolli olisi parin viikon kuluttua. Ell
epäili, että sairaudesta saattaa jäädä pysyvä maksan vajaatoiminta,
mutta sitä on vaikea tässävaiheessa vielä ennustaa. Nyt ostettiin
iso säkki Walth.C.Hepatic ruokaa (75 euroa/14kg), jota siis
ollaan syötetty pienestä pussista heti kun sairaus todettiin. Kyllä
vierähti taas iso kivi sydämeltä, näistä tiedoista!
Tänään
kävin ennen eläinlääkäriä ratsastamassa Ramsun näillä näkymin viimeisen
kerran tänä keväänä, katsotaan sitten syksyllä taas mihin aika riittää.
Ramona oli pirtsakalla päällä ja kulki tosi hyvin, eli oikein mukava
päätös reilun puolen vuoden viikottaiselle yhteistyölle. Ja sitten, kun
tallilla kerran olin, niin ihan pikkaisen piti parin viikon ikäisiä
kissimirrejä käydä vilkaisemassa (meille ei ole tulossa kissaa). Siellä
kun on kaksi tallikissaa saanut pennut, joten söpöläisiä on 8kpl
(meille ei ole tulossa kissaa). Ronjan kuoleman jälkeen päätin, että
meille ei tule enää ns. navetan nurkissa kasvanutta kissanpentua, vaan
mahdollinen perheen kissajäsen hankitaan kunnon kasvattajalta, kuten
koirat (meille ei ole tulossa kissaa). Nämä kuitenkin ovat synnyttäneet
pennut saunassa ja madotuksista on hoitanut kaksi siskosta, jotka
aikovat pitää huolen myös siitä, että pennut luovutetaan sääntöjen
mukaan vasta 12 viikon iässä ja saavat myös ensimmäiset rokotukset
ennen luovutusta (meille ei ole tulossa kissaa). Lisäksi päätin, että
koska Ronja oli jo silloin pikkupentuna hieman arka ja erittäin
omantunnonarvoinen, niin mahdollisen seuraavan kissanpennun valikoin
niin, että se on se pentueen röllykkä joka antautuu heti ihmisten
rapsuteltavaksi (meille ei ole tulossa kissaa). No, kaikkien sääntöjen
vastaisesti siellä pentulaatikossa oli valtavan suloinen raidallinen
pieni tyttökissa, joka vaikuttaa kuulemma hieman aralta verrattuna
muihin pentuihin. Ja tuo valtavan kauniit kasvot omaava pikkuinen
kissimirri on nyt ollut koko illan mielessä ja näen pyöreät
kissansilmät aina kun suljen silmäni... Ja meillehän ei ole tulossa
kissaa... ainakaan Peetun mielestä ;)
Huoh, täytyy yrittää
pitää järki päässä tässä asiassa, näillä asioilla vaan harvoin on
mitään tekemistä järjen kanssa... Kun nyt saisi pidettyä nämä nykyiset
lemmikit hengissä!
Kaikessa tässä hässäkässä olen onnistunut
kokonaan sivuuttamaan sen asian, että meillä on Merrin kanssa huomenna
edessä haun peruskokeen pimeäosuus. Ja kaksi viimeistä treenikertaa
ollaan vietetty Hakametsän eläinlääkäriasemalla. No, lahjattomat
treenaa ja voi olla kokeen onnistumisen kannalta vaan parempi, että en
ehdi turhaan jännittämään.
perjantai, 7. huhtikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.