Keskiviikon veritulosten jälkeen on ollut varsin apeat mielialat ja mielessä on käyneet synkeääkin synkemmät vaihtoehdot siitä mikä Serin IMHA:n on aiheuttanut. Eilen sitten Seri oli illalla varsin pirteä (ei suostunut tulemaan iltapissalta ollenkaan sisälle)  ja tänään on sama meno jatkunut. Olo oli siis hieman positiivisempi, kun suunnattiin 18.15 olevalle eläinlääkärille. Nyt ultrattiin maksa, munuaiset ja kaikki muu mahdollinen ultralla näkyvä ja mitään kasvaimeen liittyvää ei löytynyt, eikä muutenkaan mitään epätavallista! Verikoetta ottaessa Seri vastusteli kovasti, selkeästi oli sitä mieltä, että hän ei vastaanota enää yhtään pistosta!

Verikoetulokset maksaentsyymien osalta saatiin jo tänä iltana puhelimitse, ettei tarvinnut viikonlopun yli odottaa ja ALAT oli laskenut 796->426, tämä oli ell mukaan erittäin hyvä juttu. AFOS sen sijaan oli vielä hieman noussut 1209->1367, tämä on juuri se arvo joka reagoi meneillään olevaan kortisonihoitoon radikaalisti. Mutta tuo siis kuuluu "normaaliin" taudinkuvaan, eikä ell ollut siitä (enää) hirveän huolissaan. Keskiviikkona tulee VetLabista loput tulokset ja niiden perusteella harkitaan sitten kortisoniannoksen tiputtamista, antibioottikuuria jatkettiin vielä 10 päivällä. Niin ja punasolut eivät enää sakanneet, joten immuunireaktio on saatu pysähtymään.

Näillä näkymin seuraava kontrolli olisi parin viikon kuluttua. Ell epäili, että sairaudesta saattaa jäädä pysyvä maksan vajaatoiminta, mutta sitä on vaikea tässävaiheessa  vielä ennustaa. Nyt ostettiin iso säkki  Walth.C.Hepatic ruokaa (75 euroa/14kg), jota siis ollaan syötetty pienestä pussista heti kun sairaus todettiin. Kyllä vierähti taas iso kivi sydämeltä, näistä tiedoista!

Tänään kävin ennen eläinlääkäriä ratsastamassa Ramsun näillä näkymin viimeisen kerran tänä keväänä, katsotaan sitten syksyllä taas mihin aika riittää. Ramona oli pirtsakalla päällä ja kulki tosi hyvin, eli oikein mukava päätös reilun puolen vuoden viikottaiselle yhteistyölle. Ja sitten, kun tallilla kerran olin, niin ihan pikkaisen piti parin viikon ikäisiä kissimirrejä käydä vilkaisemassa (meille ei ole tulossa kissaa). Siellä kun on kaksi tallikissaa saanut pennut, joten söpöläisiä on 8kpl (meille ei ole tulossa kissaa). Ronjan kuoleman jälkeen päätin, että meille ei tule enää ns. navetan nurkissa kasvanutta kissanpentua, vaan mahdollinen perheen kissajäsen hankitaan kunnon kasvattajalta, kuten koirat (meille ei ole tulossa kissaa). Nämä kuitenkin ovat synnyttäneet pennut saunassa ja madotuksista on hoitanut kaksi siskosta, jotka aikovat pitää huolen myös siitä, että pennut luovutetaan sääntöjen mukaan vasta 12 viikon iässä ja saavat myös ensimmäiset rokotukset ennen luovutusta (meille ei ole tulossa kissaa). Lisäksi päätin, että koska Ronja oli jo silloin pikkupentuna hieman arka ja erittäin omantunnonarvoinen, niin mahdollisen seuraavan kissanpennun valikoin niin, että se on se pentueen röllykkä joka antautuu heti ihmisten rapsuteltavaksi (meille ei ole tulossa kissaa). No, kaikkien sääntöjen vastaisesti siellä pentulaatikossa oli valtavan suloinen raidallinen pieni tyttökissa, joka vaikuttaa kuulemma hieman aralta verrattuna muihin pentuihin. Ja tuo valtavan kauniit kasvot omaava pikkuinen kissimirri on nyt ollut koko illan mielessä ja näen pyöreät kissansilmät aina kun suljen silmäni... Ja meillehän ei ole tulossa kissaa... ainakaan Peetun mielestä ;)

Huoh, täytyy yrittää pitää järki päässä tässä asiassa, näillä asioilla vaan harvoin on mitään tekemistä järjen kanssa... Kun nyt saisi pidettyä nämä nykyiset lemmikit hengissä!

Kaikessa tässä hässäkässä olen onnistunut kokonaan sivuuttamaan sen asian, että meillä on Merrin kanssa huomenna edessä haun peruskokeen pimeäosuus. Ja kaksi viimeistä treenikertaa ollaan vietetty Hakametsän eläinlääkäriasemalla. No, lahjattomat treenaa ja voi olla kokeen onnistumisen kannalta vaan parempi, että en ehdi turhaan jännittämään.