Edellisen viestin kommenttiin liittyen, ja muillekin kiinnostuneille, kirjoittelen vähän Serin kuulumisia.

Seri on ollut IMHA:n (immunologinen hemolyyttinen anemia) suhteen nämä viimeiset puolitoista vuotta täysin oireeton ja ilman minkäänlaista lääkitystä. Periaatteessa eläinlääkäri suositteli meille kontrolleja (veri- ja maksa-arvot) puolen vuoden välein, mutta koska Seri on ollut ihan terve, niin edelliseksi käyntiväliksi tuli meille puolitoistavuotta... Eli toukokuussa 2009 kävimme viimeksi pitkästä aikaa eläinlääkärissä verikokeissa. Kokeiden tulokset olivatkin sitten todella positiivinen yllätys. Eli kaikki arvot olivat normaaleja, myös maksa-arvot. Maksaanhan epäiltiin jääneen pysyviä vaurioita IMHA:n jäljiltä, mutta asia oli ajan kanssa korjaantunut. Terveen paperit sai siis meidän silloin reilu 10v mummeli ja samoissa oloissa ollaan nyt, kun 11 vuotis päivään on vajaa kaksi kuukautta! IMHA:an Seri siis sairastui maaliskuussa 2006 ja lääkitys lopetettiin syksyllä 2007. Painoa Serillä oli toukokuussa 28,5kg, mikä on oikein sopiva.

Selkä sitten taas, sehän on leikattu syksyllä 2005. Pääasiassa senkin suhteen ollaan oireettomia, mutta vaatii kyllä hieman rajoittamista ja huolellisuutta omistajilta. Yli -5 asteen pakkasilla pidetään takkia ulkona, varsinkin jos on viimaa ja ko. keleillä riekkuminen Merrin kanssa on kiellettyä. Serihän on mieleltään ja kunnoltaan kuitenkin hyvin virkeä, joten välillä on selkä selvästi jäykkä ja kipeä, jos on liikaa innostunut riekkumaan "kylmiltään". Toisaalta viimeisen vuoden aikana on ollut vain muutaman kerran niin kipeän oloinen, että olen antanut särkylääkettä. Auton takakonttiin ei hyppää itse kuin harvoin ja tietystikkään en anna sen hypätä, vaan nostan sen sinne aina. Rappuset on myös sellaiset, että Seri ei vapaaehtoisesti kiipeä mielellään oleskelukerroksesta muihin tiloihin. Vuokra-asunnossa oli oleskelutilat yläkerrassa ja makkarit alhaalla, joten Seri päätti itse viettää yönsä siellä oleskelukerroksessa. Nyt uudessa kodissa sitten yläkerta on muutenkin kokonaan koiravapaata, joten pakollista kiipeilyä Serillä ei ole.

Pitkästä sairaushistoriasta huolimatta meillä asuu siis ikäänsä nähden hyväkuntoinen ja melko terve labradori, jolla riittää pilkettä silmäkulmassa edelleen joka päivä! 2005 ajattelin, että Seri ei tule 10-vuotis päiviään näkemään ja nyt ollaan jo kirkkaasti siitä ohi.