Lomaviikosta voisi kyllä kirjoittaa vaikka kuinka pitkän tekstin, niin paljon oli tekemistä ja mukavia tapahtumia viikon aikana... Valokuviakin olisi ollut, mutta kamera teki jonkun kummallisen jutun filmin kelausvaiheessa ja koko filmi katkesi sinne sisälle ja hyvin todennäköisesti valottui kokonaan *haaveilee edelleen siitä digikamerasta*.

Ilmat olivat pääasiassa hyvät, eli aurinko paistoi ja muutama sateinen lukupäiväkin oli joukossa. Raivattiin rantarinnettä pusikoista ja nyt alkaa olla kunnon näkymät lammelle ja alas rantaan tehtiin paikkaa tulevalle nuotiopaikalle/grillikodalle/muuten vaan istuskelupaikalle. Oli aikas kova homma raahata jyrkkää rinnettä ylös puunrankoja ja oksia... Jouduttiin myös viikon ajan raahaamaan saunavedet rannasta portaita pitkin sisälle, kun ei saatu juoksevaa vettä tulemaan mökkiin. Vika löytyi haljenneesta hanasta, josta vedet aina talveksi kytketään pois ja kesällä taas päälle. Tuo "kaivon" pohja on suojattu talven ajan villoilla ja lautakehikolla ja pitkää vipua on käännetty ylhäältä käsin monen vuoden ajan. Nyt sitten kaivettiin kaikki homeiset villat ja laudat ylös (millonkahan sinne on viimeksi kurkattu?), kun etsittiin vikaa ja todettiin, että seuraavalla kerralla laitetaan uudet suojaukset syksyllä, tuollainen valmiiksi märkä villa ei varmaan paljoa eristä... Venttiilin hana näytti vähän siltä, että sieltä on jostain välistä tihkuttanut vettä monta vuotta ja lopulta koko höskä on ruostunut puhki. Ei sitä vettä nyt älyttömästi suihkunnut ja paikalle kutsuttu putkimies oli sitä mieltä, että voitaisiin hyvin kytkeä vedet viikoksi, mutta päätin nukkua yöni kunnolla ja antaa vesien olla pois päältä, olisin kuitenkin nähnyt painajaisia siitä, että se hana hajoaa kokonaan...

Nuo putkimiehet tuntuivat Itä-Suomessakin kiireisiltä kavereilta, mutta tämä lupasi tulla toukokuun alkupuolella vaihtamaan hanan ja samalla uusimaan myös enon naapurimökin hanat, jotka ovat samalta aikakaudelta (1967). Olivat kaikki kuulemma aika loppu... Putkiremontti on kyllä tuolla väistämättä edessä jossain vaiheessa, sekä meidän mökillä, että enojen mökeillä. Nää pikkukorjaukset on todellista tekohengitystä...

Työnteon lomassa sitten ulkoiltiin ja retkeiltiin paljon. Loman alussa oli metsässä vielä aika paljon lunta ja aika nopeasti tuli poikettua takaisin tielle metsäpoluilta. Viikon loppuun mennessä sitten lumet hupeni silmissä ja metsässäkin pääsi hyvin kulkemaan. Muuttolintuja tuli viikon aikana todella paljon ja niissä muutamissa sulissa, joita käytiin katsomassa oli paljon lokkeja, joutsenia, hanhia ja muita vesilintuja. Joutsenia lensi päivittäin mökin yli (ne ei koskaan laskeudu meidän lammelle...nyyh). Tosin meidän lampi oli vielä aivan jäässä muutamia uuve-avantoja lukuunottamatta.  Ensimmäiset perhosetkin nähtiin; suruvaippa ja sitruunaperhonen.

Seri oli pari ensimmäistä mökkipäivää tosi vaisu ja pohdinkin, että uusi lääke ehkä sai olon tuntumaan kurjalta (sivuvaikutuksena mm. pahoinvointi, hiusten (karvojen) lähtö yms.). Kauhulla ajattelin, että jos se menee huonoon kuntoon, niin mihin saan sen vietyä kesken pääsiäispyhien sellaiselle eläinlääkärille, joka ymmärtää IMHA:sta jotain... No, Seri onneksi piristyi entiselleen ja käytiin pientä tahtojen taistelua, kun Seri halusi seurata ehdottomasti pihan tapahtumia lumihangessa maaten! Ja nyt pitäisi välttää kaikenmoisia tulehduksia ja Serin maha on yhdestä kohtaa ihan paljas, kun siitä ajeltiin ultraamisen takia kaikki karvat... Kompromissina sitten laitoin Serille pedin kuistille, josta on hyvät näkymät ja Seri makoilikin sitten kuistilla, mutta vähintään 2 metriä siitä pehmeästä ja lämpöisestä pedistä kovalla ja kylmällä betonilaatalla... Serillä oli myös mielipiteensä siitä, että vain Merri pääsi mukaan pitkille kävelylenkeille ja muutaman kerran "tiskasi" tiskipöydälle unohtuneet astiat meidän poissaollessa ja teki kaksi kertaa katoamistempun n. 10 minuutiksi, kun tehtiin lyhyempi lenkki sen kanssa lähitienoilla...

Merrin kanssa treenattiin muutamaan otteeseen peitetyn ihmisen (Peetu) ilmaisua. Se meni ihan ongelmitta, joten ehkä sitä uskaltaa kokeilla jo treenien yhteydessä. Seuraavat treenit tosin on rakennuksessa, mutta jos vaikka järkkäisi vielä ylimääräiset treenit ennen Länsirannikolle lähtöä. Kyselin jo LRPK:n treeneistä ja siellä treenataan joka torstai ja meidät toivotettiin tervetulleeksi treeneihin toukokuun ajan! Onpahan sitten jotain sosiaalistakin toimintaa työnteon lisäksi...

Perjantai olikin sitten vähemmän mukava päivä tai miten sen sitten ottaa, kun kaikki kuitenkin loppujen lopuksi kääntyi parhain päin. Eli ajettiin Savitaipaleelta "Espoon kautta", kun haettiin Karakallion mummilta saumuri ja lainaksi pariksi kuukaudeksi meidän isän auto, joka on seissyt talven pihassa. Ajettiin peräkanaa moottoritiellä kohti Ylöjärveä ja pysähdyttiin Linnatuulessa hetkiseksi. Ajoin meidän vanhaa Nissania ja huoltoasemalta lähtiessä sitten auto teki täydellisen stopin kesken ramppia... Onneksi sain ajettua kunnolla sivuun, kun paikka ei tosiaan ollut mikään paras mahdollinen. Peetu ajoi edeltä ja jouduin sitten soittamaan, että kääntyy takaisin mikä ei ole moottoritiellä kovin helppoa! Eli aika kauan kesti, että Peetu pääsi avuksi. Vian määrittäminen ei ollut onneksi vaikeaa, kun Nissan teki ihan saman joskus joulun tienoilla ja silloin syyksi paljastui bensapumppu, joka vaihdettiin kyllä, mutta pumppu oli käytetty (Peetun isällä riittää noita Nissanin käytettyjä varaosia). Ongelma nyt oli vaan se miten auto saataisiin pois rampilta, kun se oli sellainen paikka ettei autoa voinut jättää siihen odottamaan seuraavaan päivään hinausta. Ja kello läheni jo iltayhdeksää. Kummassakaan autossa ei ollut hinausköyttä, yksi meiltä löytyy, mutta sekin oli Ylöjärvellä varastossa. Tosi paljon hyötyä siitäkin. Soitettiin sitten Tiepalveluun, josta meille luvattiin hinausapua kunhan edellinen asiakas oli saatu hinattua Hämeenlinnaan.

Tässävaiheessa ajateltiin, että hyvä kun saadaan auto johonkin sopivaan paikkaan ja seuraavana päivänä voidaan ajaa uuden osan kanssa Ylöjärveltä korjaamaan autoa. No, se Tiepalvelun mies olikin autonkorjaaja ja hänen pihassaan sattui seisomaan joku Nissanin romu, johon oli ehditty ostamaan ihka uusi bensapumppu, mutta se oli käynyt tarpeettomaksi, kun oli selvinnyt ettei autoa kannata korjata jonkun suuremman vian takia. Hyvä meille! Korjaaja ei asunut onneksi pitkällä, hinausmatkaa tuli korkeintaan 5km ja kyllä kävi pumpun vaihto näppärästi! Päästiin huomattavan paljon halvemmalla ja vähemmällä vaivalla, kuin että olisi seuraavana päivänä ajettu takaisin Hämeenlinnaan vaihtamaan osaa.
Kotona oltiin sitten puolen yön aikaan ja Savitaipaleelta oltiin lähdetty 12h aiemmin, eli aika pitkä kotimatka...

Nyt onkin kiire viikko, kun täytyy järjestää asunto sinne Länsirannikolle toukokuuksi, Nissaniin on vielä vaihtamatta kesärenkaat ja mulla on kauhea kevätsiivous vimma, haluaisin saada kaiken kuntoon ikkunoiden pesua myöden ennenkuin lähden reissuun! Pihakin on kokonaan laittamatta, puhumattakaan huonekasvien mullanvaihdosta. Aitaprojekti taitaa siirtyä suosiolla kesäkuuhun, ellei nyt sitten kävisi tällä viikolla jo tolpat hakemassa. Olisi Serille niin mukava kun saisi oleilla tuossa pihalla omaan tahtiin. Jäävät siis Peetun kanssa toukokuuksi kahdestaan.

Eilen muuten käytiin katsomassa tästä viiden kilometrin säteeltä tonttia, jolla oli aika paljon hintaa koska tontilla oli vanhoja rakennuksia, mutta maata oli sentään hehtaarin verran. Paikanpäällä sitten kyllä tuli todettua, että mielummin ostaa saman kokoisen tontin puolet halvemmalla ilman niitä vanhoja rakennuksia, kuin rakennusten kanssa tuolla hinnalla. Tosin tuollapäin olevat myytävät tontit ovat pääasiassa 0,5 ha:n suuruisia, noin suuria tontteja ei paljon ole ollut myynnissä. Eri asia sitten, että tarvitaanko me hehtaarin tonttia... Ei me vielä olla ihan tosissaan liikkeellä tämän asian kanssa, mutta nyt on alettu jo seuraamaan noita hintoja ja sijainteja. Vastahan me vuosi sitten tämä rivarinpätkä ostettiin, joten ei tästä ihan heti ole tarkoitus muuttaa!