Lomaviikosta voisi kyllä kirjoittaa vaikka kuinka pitkän tekstin, niin
paljon oli tekemistä ja mukavia tapahtumia viikon aikana...
Valokuviakin olisi ollut, mutta kamera teki jonkun kummallisen jutun
filmin kelausvaiheessa ja koko filmi katkesi sinne sisälle ja hyvin
todennäköisesti valottui kokonaan *haaveilee edelleen siitä digikamerasta*.
Ilmat olivat pääasiassa hyvät, eli aurinko paistoi ja muutama sateinen
lukupäiväkin oli joukossa. Raivattiin rantarinnettä pusikoista ja nyt
alkaa olla kunnon näkymät lammelle ja alas rantaan tehtiin paikkaa
tulevalle nuotiopaikalle/grillikodalle/muuten vaan istuskelupaikalle.
Oli aikas kova homma raahata jyrkkää rinnettä ylös puunrankoja ja
oksia... Jouduttiin myös viikon ajan raahaamaan saunavedet rannasta
portaita pitkin sisälle, kun ei saatu juoksevaa vettä tulemaan mökkiin.
Vika löytyi haljenneesta hanasta, josta vedet aina talveksi kytketään
pois ja kesällä taas päälle. Tuo "kaivon" pohja on suojattu talven ajan
villoilla ja lautakehikolla ja pitkää vipua on käännetty ylhäältä käsin
monen vuoden ajan. Nyt sitten kaivettiin kaikki homeiset villat ja
laudat ylös (millonkahan sinne on viimeksi kurkattu?), kun etsittiin
vikaa ja todettiin, että seuraavalla kerralla laitetaan uudet
suojaukset syksyllä, tuollainen valmiiksi märkä villa ei varmaan paljoa
eristä... Venttiilin hana näytti vähän siltä, että sieltä on jostain
välistä tihkuttanut vettä monta vuotta ja lopulta koko höskä on
ruostunut puhki. Ei sitä vettä nyt älyttömästi suihkunnut ja paikalle
kutsuttu putkimies oli sitä mieltä, että voitaisiin hyvin kytkeä vedet
viikoksi, mutta päätin nukkua yöni kunnolla ja antaa vesien olla pois
päältä, olisin kuitenkin nähnyt painajaisia siitä, että se hana hajoaa
kokonaan...
Nuo putkimiehet tuntuivat Itä-Suomessakin
kiireisiltä kavereilta, mutta tämä lupasi tulla toukokuun alkupuolella
vaihtamaan hanan ja samalla uusimaan myös enon naapurimökin hanat,
jotka ovat samalta aikakaudelta (1967). Olivat kaikki kuulemma aika
loppu... Putkiremontti on kyllä tuolla väistämättä edessä jossain
vaiheessa, sekä meidän mökillä, että enojen mökeillä. Nää
pikkukorjaukset on todellista tekohengitystä...
Työnteon
lomassa sitten ulkoiltiin ja retkeiltiin paljon. Loman alussa oli
metsässä vielä aika paljon lunta ja aika nopeasti tuli poikettua
takaisin tielle metsäpoluilta. Viikon loppuun mennessä sitten lumet
hupeni silmissä ja metsässäkin pääsi hyvin kulkemaan. Muuttolintuja
tuli viikon aikana todella paljon ja niissä muutamissa sulissa, joita
käytiin katsomassa oli paljon lokkeja, joutsenia, hanhia ja muita
vesilintuja. Joutsenia lensi päivittäin mökin yli (ne ei koskaan
laskeudu meidän lammelle...nyyh). Tosin meidän lampi oli vielä aivan
jäässä muutamia uuve-avantoja lukuunottamatta. Ensimmäiset
perhosetkin nähtiin; suruvaippa ja sitruunaperhonen.
Seri oli
pari ensimmäistä mökkipäivää tosi vaisu ja pohdinkin, että uusi lääke
ehkä sai olon tuntumaan kurjalta (sivuvaikutuksena mm. pahoinvointi,
hiusten (karvojen) lähtö yms.). Kauhulla ajattelin, että jos se menee
huonoon kuntoon, niin mihin saan sen vietyä kesken pääsiäispyhien
sellaiselle eläinlääkärille, joka ymmärtää IMHA:sta jotain... No, Seri
onneksi piristyi entiselleen ja käytiin pientä tahtojen taistelua, kun
Seri halusi seurata ehdottomasti pihan tapahtumia lumihangessa maaten!
Ja nyt pitäisi välttää kaikenmoisia tulehduksia ja Serin maha on
yhdestä kohtaa ihan paljas, kun siitä ajeltiin ultraamisen takia kaikki
karvat... Kompromissina sitten laitoin Serille pedin kuistille, josta
on hyvät näkymät ja Seri makoilikin sitten kuistilla, mutta vähintään 2
metriä siitä pehmeästä ja lämpöisestä pedistä kovalla ja kylmällä
betonilaatalla... Serillä oli myös mielipiteensä siitä, että vain Merri
pääsi mukaan pitkille kävelylenkeille ja muutaman kerran "tiskasi"
tiskipöydälle unohtuneet astiat meidän poissaollessa ja teki kaksi
kertaa katoamistempun n. 10 minuutiksi, kun tehtiin lyhyempi lenkki sen
kanssa lähitienoilla...
Merrin kanssa treenattiin muutamaan otteeseen peitetyn ihmisen (Peetu)
ilmaisua. Se meni ihan ongelmitta, joten ehkä sitä uskaltaa kokeilla jo
treenien yhteydessä. Seuraavat treenit tosin on rakennuksessa, mutta
jos vaikka järkkäisi vielä ylimääräiset treenit ennen Länsirannikolle
lähtöä. Kyselin jo LRPK:n
treeneistä ja siellä treenataan joka torstai ja meidät toivotettiin
tervetulleeksi treeneihin toukokuun ajan! Onpahan sitten jotain
sosiaalistakin toimintaa työnteon lisäksi...
Perjantai olikin sitten vähemmän mukava päivä tai miten sen sitten
ottaa, kun kaikki kuitenkin loppujen lopuksi kääntyi parhain päin. Eli
ajettiin Savitaipaleelta "Espoon kautta", kun haettiin Karakallion
mummilta saumuri ja lainaksi pariksi kuukaudeksi meidän isän auto, joka
on seissyt talven pihassa. Ajettiin peräkanaa moottoritiellä kohti
Ylöjärveä ja pysähdyttiin Linnatuulessa hetkiseksi. Ajoin meidän vanhaa
Nissania ja huoltoasemalta lähtiessä sitten auto teki täydellisen
stopin kesken ramppia... Onneksi sain ajettua kunnolla sivuun, kun
paikka ei tosiaan ollut mikään paras mahdollinen. Peetu ajoi edeltä ja
jouduin sitten soittamaan, että kääntyy takaisin mikä ei ole
moottoritiellä kovin helppoa! Eli aika kauan kesti, että Peetu pääsi
avuksi. Vian määrittäminen ei ollut onneksi vaikeaa, kun Nissan teki
ihan saman joskus joulun tienoilla ja silloin syyksi paljastui
bensapumppu, joka vaihdettiin kyllä, mutta pumppu oli käytetty (Peetun
isällä riittää noita Nissanin käytettyjä varaosia). Ongelma nyt oli
vaan se miten auto saataisiin pois rampilta, kun se oli sellainen
paikka ettei autoa voinut jättää siihen odottamaan seuraavaan päivään
hinausta. Ja kello läheni jo iltayhdeksää. Kummassakaan autossa ei
ollut hinausköyttä, yksi meiltä löytyy, mutta sekin oli Ylöjärvellä
varastossa. Tosi paljon hyötyä siitäkin. Soitettiin sitten
Tiepalveluun, josta meille luvattiin hinausapua kunhan edellinen
asiakas oli saatu hinattua Hämeenlinnaan.
Tässävaiheessa ajateltiin, että hyvä kun saadaan auto johonkin sopivaan
paikkaan ja seuraavana päivänä voidaan ajaa uuden osan kanssa
Ylöjärveltä korjaamaan autoa. No, se Tiepalvelun mies olikin
autonkorjaaja ja hänen pihassaan sattui seisomaan joku Nissanin romu,
johon oli ehditty ostamaan ihka uusi bensapumppu, mutta se oli käynyt
tarpeettomaksi, kun oli selvinnyt ettei autoa kannata korjata jonkun
suuremman vian takia. Hyvä meille! Korjaaja ei asunut onneksi pitkällä,
hinausmatkaa tuli korkeintaan 5km ja kyllä kävi pumpun vaihto
näppärästi! Päästiin huomattavan paljon halvemmalla ja vähemmällä
vaivalla, kuin että olisi seuraavana päivänä ajettu takaisin
Hämeenlinnaan vaihtamaan osaa.
Kotona oltiin sitten puolen yön aikaan ja Savitaipaleelta oltiin lähdetty 12h aiemmin, eli aika pitkä kotimatka...
Nyt onkin kiire viikko, kun täytyy järjestää asunto sinne
Länsirannikolle toukokuuksi, Nissaniin on vielä vaihtamatta kesärenkaat
ja mulla on kauhea kevätsiivous vimma, haluaisin saada kaiken kuntoon
ikkunoiden pesua myöden ennenkuin lähden reissuun! Pihakin on kokonaan
laittamatta, puhumattakaan huonekasvien mullanvaihdosta. Aitaprojekti
taitaa siirtyä suosiolla kesäkuuhun, ellei nyt sitten kävisi tällä
viikolla jo tolpat hakemassa. Olisi Serille niin mukava kun saisi
oleilla tuossa pihalla omaan tahtiin. Jäävät siis Peetun kanssa
toukokuuksi kahdestaan.
Eilen muuten käytiin katsomassa tästä viiden kilometrin säteeltä
tonttia, jolla oli aika paljon hintaa koska tontilla oli vanhoja
rakennuksia, mutta maata oli sentään hehtaarin verran. Paikanpäällä
sitten kyllä tuli todettua, että mielummin ostaa saman kokoisen tontin
puolet halvemmalla ilman niitä vanhoja rakennuksia, kuin rakennusten
kanssa tuolla hinnalla. Tosin tuollapäin olevat myytävät tontit ovat
pääasiassa 0,5 ha:n suuruisia, noin suuria tontteja ei paljon ole ollut
myynnissä. Eri asia sitten, että tarvitaanko me hehtaarin tonttia... Ei
me vielä olla ihan tosissaan liikkeellä tämän asian kanssa, mutta nyt
on alettu jo seuraamaan noita hintoja ja sijainteja. Vastahan me vuosi
sitten tämä rivarinpätkä ostettiin, joten ei tästä ihan heti ole
tarkoitus muuttaa!
sunnuntai, 23. huhtikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.